Santa Anan luostari osa 2.

Jatketaan sitten toisen osan parissa luostariretkeä!

Kun pääsimme pidemmälle museo-osaa, tuli vastaan suurempia huoneita joilla jokaisella näytti olevan omanlaisensa "teema" – oli keittiötä, rukousnauhahuonetta sekä Singer –nurkkausta.

Saatuamme museokierroksen loppuun, tuli Herra Munkki takaisin ja pääsimme hänen mukanaan kiertelemään luostarin muita osia. Pääsimme aikaisemmin mainitulle "takapihalle", josta oli aivan uskomattoman kauniit näkymät alas laaksoon sekä ylös vuorille. Pääsimme myöskin vierailemaan paikassa, jonne ei yleensä museovierailijoita päästetä: pääsimme katsomaan yhdestä suuresta puusta veistettyä, n. 500 vuotta vanhaa Jeesusta, joka kerran vuodessa otetaan syvennyksestään pois osallistumaan Pääsiäiskulkueeseen.

Herra Munkki kertoi meille syyn kaikkeen tähän symboliikkaan: Sisään otettiin kolme askelta ja kumarrus, jolla osoitettiin kunnioitusta Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Mökki oli pyöreä, joka kuvastaa jatkuvuutta, ikuisuutta. Suuri kolmionmuotoinen alttari keskellä mökkiä oli taas kuvaus Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Näiden lisäksi seinille oli kirjoitettu erilaisia rukouksia tai otteita raamatusta. Kaikki oli Espanjaksi, joten ei niistä ottanut selvää.

Tämän jälkeen lähdimme takaisin luostari-osaan, jossa meidät vietiin käymään suuressa ruokasalissa, joka on nykyään jäänyt melkein käyttämättä. Se on niin suuri, että kolme jäljellä olevaa munkkia eivät tarvitse sitä itselleen, vaan käyttävät sitä suurempien ryhmien kestitsemiseen. Tämänkin paikan pöydät olivat monia vuosikymmeniä vanhoja, mutta tehty hyvin kestävästä puusta, minkä vuoksi ne olivat säilyneet melkein täysin ennallaan ja olivat hyvin tukevia.

Kierroksemme päättyi munkin ohjeistamana tähän, jonka jälkeen hänen saatettua meidät kirkon etuovelle ja kieltäydyttyä maksusta, jäimme vielä vähäksi aikaa katselemaan maisemia ja lähdimme tämän jälkeen ajamaan takaisin Torreviejaa kohti.

Hiukan venähti tuo "huominen", mutta tuli tiistaina oltua puoli kympistä n. puoli ysiin töissä ja eilen vähän jälkeen kympistä viiteen, joten on hiukan pitänyt kiirettä. Tänään on jo vähän parempi päivä, lehti alkaa pikkuhiljaa olla valmis. Lähipäivinä tulee juttua pikkaisen muutenkin espanjan ja suomen eroista :)

Santa Anan luostari

Pääsimme työmme puolesta käymään hiukan Murcian ulkopuolella sijaitsevassa Santa Anan luostarissa. Tämä luostari oli rakennettu noin puoleenväliin vuorenrinnettä ja opastekylttejä paikalle oli vähän, joten sen löytäminen kesti hiukan.

Pääosa luostarista sijaitsee aivan vuorentasanteen perällä, josta löytyy museo sekä kirkko. Vaikka itse pääosa on hyvin pieni, luostari levittyy laajalle alueelle: munkkien asuinsijat laskevat hiukan alas tulosuuntaan päin ja puut sekä muu kasvillisuus & munkkien pyhätöt levittäytyy kirkon ja museon taakse.

Nyt jo autioituneista taloista näkee, että luostari on nähnyt parhaat vuotensa. Meitä museossa kierrättänyt munkki kertoi, että heitä on nykyään enää kolme jäljellä luostarissa. Kukaan heistä ei ollut kovinkaan nuori, muttei kovin vanhakaan - meitä kierrättänyt munkki oli siinä 40 ja 50 ikävuoden välissä.

Santa Anan munkit eivät ole nykyään kauhean omavaraisia – veden he kyllä saavat vuorilta, sitä on riittämiin ja ruokaa löytyy lahjoituksien kautta sekä kaupoista, mutta lämmitystarpeista on pula. Heillä ei millään ole varaa lämmittää koko luostaria ja siellä olikin paikoittain melko vilpoinen. Koko retken tarkoitus oli tarjota heille hiukan Torreviejassa, Suomi-Seuran tiloissa toimivan käsityökerhon tekemiä lämmikkeitä – villasukkia! Munkki otti sukat hymyssä suin vastaa, oli varmasti mukavaa saada hiukan lämmikettä talven kylmyyttä vastaan. (Tämä luostarikin - niinkuin melkein kaikki Espanjalaiset talot - oli tehty kivestä, eikä niissä ollut minkäänlaisia eristeitä. Talvisin Espanjan yöt ovat hyvinkin kylmiä, varsinkin kun mennään sisämaahan päin, missä tämä luostari sijaitsi, joten kivi jäähtyy ja viilentyy. Sama pätee päinvastoin kesällä - kun on tarpeeksi lämmintä niin kivi alkaa lämmetä ja sisällä saattaa olla tuskallisenkin kuuma.)

Saimme alkuun kierrellä museossa aivan rauhassa ja ihmetellä ja katsella kaikennäköistä tilpehööriä, jota jotkut ovat sinne matkoiltaan tuoneet. Museo-osaan sai – ainakin oman käsitykseni mukaan – tuoda jokainen joka tahtoo jonkun pienen esineen, joka laitettaisiin esille museoon. Esineitä oli melkein jokaisesta maasta, mutta Suomesta en huomannut yhtäkään, vaikka sellainenkin sanottiin olevan. Harmi, olisi ollut mukava löytää Suomestakin jälki noinkin kaukaa kotoa!

Tähän on hyvä puolittaa, teen tästä aiheesta kaksi pienempää postausta joista toisen osan julkaisen huomenna. :) (Oli muutamat ongelmat tätä tehdessä, kuvat kettuili ja netti temppuili ja Blogger julkaisi aina ihan väärässä kohdassa puolikkaan julkaisun ja äh..)

(Kaikki kuvat paitsi num. 4 - (c) Kaisa Juntunen)

Kipeänä Hispaniassa

Tosi hyvin lähti viikko käyntiin: maanantai alkoi kurkkukivulla ja sanoinkin Kaisalle tämän kömmittyä sängystä ylös että se tästä vielä puuttuu jos tuun kipeäksi. No tottakai niin sitten kävi, ja tämä viikko onkin mennyt sairastellessa. Onneksi ei mitään pahempaa, tiistain pysyin aika pitkälle sohvan pohjalla, kuumettakin oli hiukan ja eilen oli enää pää täynnä mähmää ja kurkku kipeä, tänään ei sitten enään muuta kuin ärsyttävän sitkeässä oleva yskä ja nenä hiukan tukossa. Meneehän nää viimeset viikot toki näinkin...

No, ei saa valittaa, sainpahan tehtyä melkein kaikki kouluhommat pois alta. Enää puuttuu englannista parit tehtävät ja melkein saman verran TK-kurssista. Tänään uskaltauduin jo töihin, ei pää olis kestäny olla enää siellä kopperossa pidempään.

Jottei kuitenkaan tulisi aivan kuvaton postaus, liitän tähän hiukan tältä reissulta ottamiani kuvia.

Pari ekaa ovat Suomi-Seuralta, kolmannen kuvan pussi sisälti (kröhöm) aivantosihyvänmakuisia karkkeja, joille Kaisa minut ystävällisesti esitteli ja viimeisenä on churroja, jotka ovat perinteistä Espanjalaista herkkua. Ne ovat periaatteessa kuin meidän munkit, mutta tuollaisessa tikkumuodossa ja ne syödään yleensä suklaakastikkeen kanssa. Namnamherkkua!

Kerran käytiin keilaamassa

Tässä yhtenä päivänä viime viikolla päätettiin lähteä keilailemaan. Ittelläni ei ollut mitään käsitystä että täällä edes oli keilahalli, luulin että Carrefourin & Habaneras Centro Commercialin luona oli vaan kasinoita ja leffateatteri. Onneksi oli taas kerran kokeneempi opas matkassa, ei jääty ihan rannalle ruikuttamaan. Tuli muuten matkalla samalla tehtyä ensimmäinen taksimatka täällä Torreviejassa, liikenne on pikkasen erilaista kun Suomessa – mitä sitä suotta liikenneympyrään hiljentään, pääseehän siitä läpi kun laittaa mutkat suoriks… Pakko sanoa että parissa vaiheessa ihan oikeesti pelotti, täällä kun on lyhyt katu, sitten tulee heti STOP-merkki johon hiljennetään niin että justiinsa jarrut pohjaan ennen kuin ollaan kohilla, jonka jälkeen sitten taas kaasu pohjaan ja sama pysähtyminen heti parinkymmenen metrin päähän seuraavan STOPin kohalle… Huhhuh :) Ja bussit on sitten aivan oma lukunsa…

Aiheesta takasin kukkaruukkuun – Keilaaminen täällä ei kyllä oo tosiaan kallista; meitä oli kolme keilaamassa, pelattiin pari kierrosta per pää ja hinnaksi tuli yhteensä 9.00e – tähän sisälty kengät kanssa.

Päätettiin jo tuolla ekaa kertaa käydessä että takasin mennään, jos ei keilaamaan niin muuta kokeilemaan. Aukioloajat jäi vähän epäselviks, mutta luulen että on aika iltamyöhään auki kun me mentiin tuonne vasta kasin tai puoli ysin aikoihin illalla, joten eiköhän se ainakin kahteentoista illalla ole auki. Täytyy tarkistaa asia kun käydään uudelleen :)

Sellaista tällä kertaa. Näissä postauksissa kestää aina vähän aikaa ennenkuin saan nää nettiin, meillä ei kämpillä ole enää nettiä – sekin muuten oli ihan persauksesta, kesti vaan puoltoista viikkoa ja makso sentään 30e. Asian olisi ymmärtäny kyllä jos oltais käyty joka päivä vaikkapa Iltalehessä tai katottu Youtubesta videoita, mutta kun oltiin pari tuntia illasta pelkästään Facebookissa! Hirveetä rosvousta tuollainen…

Torrevieja, Espanja

Täällä sitä nyt sitten ollaan, tällä viikolla alkoi kolmas viikko. Jes, puolivälissä jo! Ensimmäiset pari viikkoa on mennyt kyllä hirveen nopeesti, tuntuu että oikeastaan lehden tai kouluhommien eteen ei olisi kerinny tekemään yhtään mitään. Tännehän lähdettiin siis taittamaan Costa Blancan Suomi-Seuralle taittamaan heidän ConCordia -lehteään.

Täälläkin on siis talvi, tosin täällä talven päivälämpötilan on siinä parin kymmenen plusasteen kieppeillä. Aamuisin, öisin ja iltaisin onkin sitten hiukan viileämpi, siinä 10 asteen molemmin puolin. Ihan mukava sää siis, ei pääse vilu tulemaan :)

Tai no tuo otetaan kyllä takaisin, on täällä joskus päivisinkin kylmä kun mereltä tuulee niin kovaa ja varsinkin jos aurinko on piilossa. Onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi on lämmintä. :)

 

 

Alimmassa kuvassa on Calle Virgen del Mar, meidän asunto on tuolla jossain. Toiseksi alimmassa on Calle Habaneras, yksi suurimmista kaduista jotka menee kaupungin läpi. Täällähän suurin osa kaduista on yksisuuntaisia ja pieniä, mutta suurimmat kadut ovat yleensä kaksisuuntaisia. Yhden korttelin kiertoon voi mennä autolla vaikka kuinka kauan, varsinkin jos ei tiedä etukäteen mikä katu menee mihinkäkin suuntaan.

Yllättävän hyvin tänne on kyllä jo sopeutunut, ei ollut niin sotkuinen paikka kun kuvitelmissa oli eikä välimatkat ookkaan niin pitkiä kuin mitä ne kartalla näyttää olevan. Onneksi täällä on muutenkin aina joku, jolta voi ihan suomeksi kysyä neuvoa ja apuja, pariin otteeseen on kaupassa lyönyt jo vähän tyhjää että mikä onkaan taas pyykinpesuaine ja mikä -huuhteluaine - näissä purkeissa ja puteleissa kun ei lue englanniksi yhtään mitään! Voi tätä maata...

En kyllä kauheasti rakastunut koko maahan, kaikki tapahtuu vähän liian verkkaisesti. Nii ja mikä se on kun kaupat ei oo sunnuntaisin auki! Ei käy järkeen... Ketään ei myöskään haittaa jos tulee muutaman kymmenen minuuttia myöhässä, se kuuluu tähän kulttuuriin. Busseilla ei oo aikatauluja,  ne tulee kun tulee ja ollaan pysäkillä seisottu sellaset puoli tuntiakin kerran bussia venaillessa. Eihän siinä muuten, mutta illasta meinaa tulla vähän kylmähh... Noo, ei saa valittaa, on täällä ihan kivaa :D

Elossa ollaan Españassa!

Huhhuh, täällä ollaan elossa taas. Näytti siltä, että tarttin pikkasen loman tästä paikasta, mikä on sinänsä kyllä ihan totta - jo Helmikuussa rupes jotenkin niin taas tökkimään tänne kirjoittaminen ja ulkoasu oli omasta mielestä aivan täyttä kuraa (sille muuten pitää tehdä jotain, nykyinen ei miellytä kyllä yhtään) + tuntu että kaikki aika meni koulun kanssa kun oli graafisen jakso ja lukion puolelta matikka ja sitten piti hoitaa vielä kaikkia Espanjan asioita niin jossain välissä tuntu että pää ei vaan kestä.

Nyt ollaan sitten iloisesti laskeuduttu ja ehkä jo hieman kotiuduttu tänne Torreviejaan, onhan täällä jo pari viikkoa tullut vietettyä. Oikeastaan mitään suurempaa ei lehden taiton osalta olla päästy tekemään, mutta yksi kuvauskeikka sisämaahan on tullut tehtyä (itse asiassa tuossa torstaina) ja muutamasta paikasta pitäisi kuvat ottaa :)

Eiköhän tämä tästä, saan varmasti piakkoin laitettua tänne muutamat kuvat asunnosta ja hiukan jo itse tästä kaupungistakin. Tänään olisi muutenkin tarkoitus lähteä käymään Habaneraksessa, tuolla suuressa kauppakeskuksessa taas uudelleen, sieltäkin tulee varmasti materiaalia :)

Palaillaan seuraavan kerran kuvien kera!